Palatessa Pekingin kentällä on
tungosta. Kiinalaisten passeja tarkastaa viisi virkailijaa, ulkomaalaisten
passeja vain kolme, vaikka määrältään molempia on saman verran. Onneksi edessä
seisoo jonossa tuttu suomalaisperhe, jonka kanssa aika kuluu kesämuistoja
kertaillessa. Kahden tunnin päästä laskeutumisestaan saapuu perhe toiseksi viimeisenä
hihnalle noutamaan laukkunsa. Hihnan numero on jo poistettu näyttötaululta.
Ystäväperhe on kadonnut viemään Suomessa lomailleen koiransa karanteeniin.
Koti-compoundin portilla seisoo vieraita vartijoita.
Poissa ovat tutut mukavat sedät, jotka jo pitkältä huikkailivat iloisesti nĭ hăota ja riemukkaasti vilkuttivat Äidille
ja lapsille, Isälle asteen verran arvokkaammin. Nämä uudet tulokkaat tuijottavat
tiukasti suoraan eteensä ja vetävät sotilaallisesti käden lippaan, mikäli ovat
huomaavinaankaan tervehdystä. Asukaskortit syynätään portilla hyvin
tarkkaan.
Pitkän unettoman lennon
ja nihkeiden päiväunien jälkeen suihku virkistäisi. Mutta hanasta ei tule
pisaraakaan lämmintä vettä. Lämmityslaite on hajonnut, laitteen putkista tihkuu
vettä, ja niiden alle on ayi asettanut ämpärin. Isä soittaa management-toimistoon ja sieltä lähetetään
paikalle taloyhtiön korjaaja, lähinnä päätään pyörittelemään. Tämä vika ei ole
jokapaikanhöylän heiniä.
Talosta ei löydy
mitään syötävää. Viimeisin ateria on syöty aamuviideltä, aamupala Mongolian
yläpuolella, ja siitä on aikaa jo kaksitoista tuntia. Korjausmiestä odotellessa
kaikilla perheenjäsenillä kurnii nälkä vatsassa. Kiinalaista ruokaa ei haikaile
vielä kukaan, vaan perhe päättää lähteä sushille lähiravintolaan. Isä syö
puhelin vierellään, valmiina hyppäämään pyörän selkään heti, kun puhelin
pirahtaa että ekspertti on tulossa. Perhe saa syödä kaikessa rauhassa, puhelua
ei kuulu.
Maanantaiaamuna ayi saapuu töihin. Äiti kovistelee häntä:
miksei tämä ilmoittanut mitään managementiin huomattuaan lämmittimen valuttavan
vettä. Eihän taloon saa jättää putkea vuotamaan ja häipyä pois päiväkausiksi. Ayi pyörittelee päätään, eihän hänelle
tullut mieleen. Äiti muistuttaa heidän maksaneen hänelle viiden viikon palkan
siitä hyvästä, että tämä pitää huolta talosta ja käy säännöllisesti
tarkistamassa, että kaikki on kunnossa. ”Tämä talo oli sinun vastuullasi ja se
oli sinun tehtäväsi…”
Äiti on vihainen ja ayi pyörii vaivaantuneena. ”Luulen että
soitin. Mutta työmies ei tullut…”, keksii tämä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa jos jätät kommentin :)